Valkosipulin historia
Valkosipuli on yksi vanhimpia viljelyskasveja. Tiedetään, että sumerit käyttivät sitä jo 5000 vuotta eKr. niin kulinaarisessa kuin lääketieteellisessä tarkoituksessa. Kasvi on oletettavasti kotoisin Lounais-Aasiasta, Sisä-Aasian aroilta tai Intiasta.
Esimerkiksi Intiassa valkosipulia on käytetty 47 eri sairauden lääkitykseen. Vanhat kreikkalaiset kutsuivat valkosipulia haisevaksi ruusuksi ja korostivat sen tärkeyttä miehisyyden säilyttäjänä. Egyptiläiset ylensivät valkosipulin jumalan arvoiseksi, koska he uskoivat sen lisäävän voimaa ja kestävyyttä. (lähde)
Faaraoiden aikana vanhat egyptiläiset pitivät valkosipulia niin korkeassa arvossa, että laittoivat sitä mukaan hautoihin, mm. hallitsija Tutankhamonin hautakammioon. Antiikin Kreikan asukkaat tarjoilivat valkosipulia olympiaurheilijoille, jotta nämä olisivat vahvempia ja kestävämpiä. Intiassa valkosipulin parantavia ominaisuuksia on kuvattu jo 5000 vuotta vanhoissa sanskriitin käsikirjoituksissa. (lähde)
